Pitkän odotuksen jälkeen olemme päässeet Cassun kanssa aloittelemaan säännöllistä hyppäämistä. Pari kertaa olen mennyt itsenäisesti puomeja sekä pieniä hyppyjä ja eilen olimme toista kertaa estetunnilla. Viimeksi meni aika huonosti, Cassu oli tosi tahmea enkä osannut ratsastaa sitä yhtään. Tänään Cassu oli kuitenkin kuin eri hevonen ja kaikki onnistui ihan super hyvin! Teemme nyt alkuun vain pieniä hyppyjä, ja kasvatamme Cassulle kuntoa, ja nostamme tasoa vähitellen. Vähän on molemmilla tekniikka haussa kun hyppytaukokin ehti venyä yli kahteen kuukauteen.
Aloitimme tunnin ravailemalla ympyrällä yksittäisen puomin yli. Puomi oli ekalla kerralla aika jännä ja Cassu oli tosi hidas. Muutamilla sille vähän yllättävillä avuilla sain kuitenkin aikaan vähän enemmän ravia ja siirryimme kolmen puomin/kavaletin sarjalle. Tulimme sitä molemmista suunnista muutamaan kertaan, ja Cassu nosteli jalkojaan tosi hyvin. Kun puomit sujuivat, tulimme oikeasta kierroksesta linjalla kolme laukkapuomia ja kuuden askeleen lähestymisellä pienen pystyn. Aluksi kuusi askelta osui ihan hyvin, mutta sitten Cassusta löytyi kaasu ja väli oli sopiva viidelle askeleelle ilman, että minun olisi tarvinnut ratsastaa edes eteen.
Tällä kertaa pääsimme hyppäämään myös lyhyttä rataa. Ensin hypättiin oikealta okseri ja vaihdettiin laukkaa vasemmalle ja tultiin toinen okseri. Okserin jälkeen laukkattiin maneesi ympäri ja tultiin puomit-pysty -linja. Ensimmäisellä kerralla eka okseri meni hyvin, mutta toiselle tulimme aika löysässä laukassa ja Cassu päätti ruveta yrittämään todellista itsemurhahyppyä niin kaukaa, että väliin olisi kyllä mahtunut vielä yksi askel. Itseltäni lähti ohjat toisesta kädestä kokonaan, mutta saatiin molemmat onneksi kerättyä itsemme ja otettiin molemmat okserit uusiksi. Cassu onneksi viisaana heppana otti kerrasta opikseen ja niille muutamalle esteelle, joihin paikka ei ihan osunut, tuli se mieluummin vähän lähelle.
Lopuksi lisäsimme rataan yhden esteen, eli laineen ympyrällä. Ekalla kerralla laine meinasi syödä Cassun, joten siihen piti ottaa tosi iso hyppy. Sen jälkeen esteen pystyikin jo ylittämään ihan normaalisti. Viimeisillä radoilla olikin ihan huippu fiilis, sillä hyvä energinen laukka säilyi läpi radan. Vikalla linjalla tuli jopa käsky vähän lyhentää, eikä missään nimessä ainakaan pyytää eteen. Olin niin iloinen kun mun maailman laiskin hevonen meni jopa liian reippaasti!
Tunnin lopuksi kävimme vielä läpi tärkeimmät kohdat ja mietimme, miten voimme parantaa menoa itsenäisen työskentelyn avulla. Koska Cassu selvästi rakastaa hyppäämistä, eikä sitä oikein huvita maneesin kiertäminen sileällä, korvaan nyt ainakin yhden sileän kerran viikossa maastolla, jolloin maastoilukertoja tulee yksi tai kaksi viikossa. Lisäksi alan viikottaisen estevalmennuksen lisäksi menemään kerran viikossa itsenäisesti puomeja ja kavaletteja. Toivottavasti hypyt alkavat sujumaan entistäkin paremmin kun Cassu saa tehdä läpi viikon muutakin mielekästä hommaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti