Viime sunnuntaina käytiin taas kisoissa naapuritallilla. Hyppäsin taas sen 80cm, ihan hyvä korkeus meille. Menimme aamusta tallille ja laittelin Vexin ihan rauhassa kuntoon, koska aikaa oli niin paljon. Vexin ollessa valmis menin omaan maneesiin verkkaamaan, koska kisoissa oli verkkaryhmät ja aikaa vain 15 minuuttia. Ratsastin vaan kaikki askellajit läpi ja huolehdi, että Vexi liikkuu kunnolla eteen eikä ole etupainoinen. Sain heti alkuun hyvän fiiliksen ja reilu puolen tunnin jälkeen lähdimme kävelemään kisapaikalle.
Paikalle päästyäni lähdinkin heti kävelemään rataa, joka oli aika simppeli. Paljon linjoja, mutta maneesin päädyissä piti olla tarkkana, että saa käännettyä hyvin. Rataantutustumisen jälkeen menin takaisin Vexin selkään ja kävelin sen kanssa hetken, kunnes pääsin verkkaamaan. Ravailin ja laukkailin hetken ja tulin pystyn muutaman kerran. Suunta vaihtui ja tein samat jutut sekä hypääsin okseria. Vähän jännitti ennen hyppyjä, sillä tiistain valmennus meni todella huonosti, mutta Vexi hoiti homman kotiin.
Verkan loputtua menin maneesin taakse kävelemään ja odottamaan vuoroani. Jäimme sinne muuten hetkeksi yksin josta Vexi suuttui ja yritti laukata muiden luo. En meinannut enää radalle päästä kun nauratti niin paljon.
Ennen rataa hyppäsin vielä kerran pystyn josta jatkoin suoraan radalle. Ekan esteen jälkeen Vexi päätti selvästi hoitaa homman itse. Välillä mentiin vähän turhan jyrkkiä kurveja... Vexi tuntui ensimmäistä kertaa kisoissa siltä, että se oikeasti pyrkii eteen. Sain toteutettua laskemani askelmäärät aika hyvin ja onnistuin mielestäni tuomaan Vexin ihan hyviin paikkoihin. Parissa kohtaa meinasi jäädä väli vähän liian lyhyeksi yhdelle ylimääräiselle askeleelle, mutta sain Vexin hyvin takaisin ja hyppäsimme alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Suunnitelmani petti vasta perusradan toisiksi viimeisellä esteellä, joka oli siis kaarevan lijan jälkimmäinen osa. Olin laskenut väliin kahdeksan askelta ja seitsemännen askeleen jälkeen olin juuri ottamassa kiinni, jotta saisimme kahdeksan, mutta Vexi päätti hypätä jo ja kääntyi samalla hypyssä. Tasapainoni horjahti vähän, enkä saanut tultua kasille kunnon tiellä, joten se tippui. Ei kuitenkaan harmita yhtään, sillä Vexi meni niin hienosti.
Radan jälkeen heitettiin heti loimet päälle ja minä vaihdoin lämpimämmät kengät, jonka jälkeen kävelin tallille ja hoidin Vexin pois. Heitin vielä päiväheinät tarhaan ja menin odottelemaan mökkiin äitiä, joka oli purkamassa rataa ja tuli vähän myöhemmin.