30.12.2015

Ensimmäisen viikon kuulumiset

Täällä ollaan päästy hyvin alkuun uuden hevosen kanssa. Cassu kotiutui uuteen paikkaan nopeasti ja käyttäytyy hyvin. Ratsastuksessa se on testannut vähän, mutta melko ongelmitta olemme pystyneet toimimaan. Hoitaessahan se on maailman kiltein! Cassun voi jättää seisomaan yhteen kohtaan, eikä se liiku siitä ennen kuin käsketään. 

Heti Cassun saavuttua meille aloimme etsiä sille satulaa, ja projekti osoittautuikin paljon odotettua hankalammaksi, sillä Cassulla on todellinen ongelmaselkä; suora, suuri säkä, lapakuopat ja todella isot lavat. 13 satulaa saimme sovittaa, ennen kuin löysimme hyvän. Nyt meillä on testissä Albionin koulusatula. Jos se muutaman päivän liikutuksen jälkeen osoittautuu hyväksi, voimme pitää sen. Koulusatulaa tärkeämpääkin olisi löytää meille sopiva estesatula, sillä esteet tulevat kuitenkin olemaan päälajimme. Olemme suunnitelleet sovittavamme jossain vaiheessa Batesia, sillä sitä kehutaan hyväksi suoraan selkään, ja uudesta saisi muokattua juuri itselle sopivan. Satulan puutteen vuoksi liikutukset on hoidettu ilman satulaa, onneksi Cassulla on pehmeät liikkeet.

Muuten Cassun varusteet ovatkin hyvällä mallilla. Se sai juuri uuden loimen ja lisäksi ostimme omat suitset, kuvissa näkyvät ovat Veeralta lainassa. Ostoslistalla olisivat mahdollisesti bootsit, sillä etenkin alkuverryttelyssä Cassun takajalkojen liike on monesti niin suurta, että takakaviot osuvat etukaviohin. Kengittäjäkin tulee ensiviikolla, ja heppa saa hokkikegät alle. Kunhan saisimme vielä sen estesatulan, voisimme alkaa kunnon valmentautumisen ensikauden kisoja varten.

22.12.2015

Tervetuloa kotiin Casper!

Lähes neljä kuukautta sitä etsittiin. Satojen kilometrien ja monen hevosen jälkeen se seisoi vihdoin tallissa:
Oma hevonen.


Elokuussa oli aika todeta, että Vexillä ei enää paljoa treenattaisi, ja oma hevonen olisi ainoa järkevä ratkaisu, joten aloitimme epäaktiivisesti katselemaan sopivia myytäviä. Kun sitten syyskuussa sovimme lopettavamme Vexin ylläpidon, alkoi aktiivinen etsintä. Aluksi etsinnässä oli suomenhevonen, mutta niiden tarjonnan ollessa vähäistä, laajensimme hakua myös muihin hevosiin. Lokakuun alussa suuntasimmekin ensimmäiseen koeratsastukseen. Monta hevosta tuli käytyä läpi, ja lopulta oli aika herätä sunnuntaiaamuna ennen seitsemää ja suunnata Ypäjälle. Kun viikkoa myöhemmin oli tämä herra kyydissä ja auto matkalla kotiin, ei aikainen herätys harmittanut enää yhtään.

Niin vaihtui etsimämme pieni musta suomenhevonen suureen kimoon puoliveriseen. Tässä hän siis on, ruuna Casper, eli Cassu. Cassu on alunperin kotoisin Tsekistä, josta se on matkustanut Tanskaan. Suomeen se on tullut helmikuussa 2014, Tuomarinkylän ratsastuskoululle. Ruuna on hypännyt esteitä aina 120cm asti ja koulussa se taitaa vaativan been asioita. Itse tykästyin Cassussa sen helppoon ratsastettavuuteen ja superkilttiin luonteeseen. 

Entä mitä tapahtuu blogille? Kirjoittamista tulen ehdottomasti jatkamaan, päätähtenä tietysti Casper. Enää ei mennä ihan niin Suomen mielellä kuin ennen, joten blogin nimen vaihtanen heti, kun jonkin sopivan keksin. Nyt alussa postaustahti ei varmasti tule olemaan mitenkään huima, sillä meillä ei esimerkiksi ole vielä satulaakaan. Lisäksi Cassu asuu maneesittomalla tallilla, joten pimeällä kuvien ottaminen on melko mahdotonta. Kunhan valoa taas riittää, saan toivottavasti polkaistua blogin kunnolla käyntiin.

20.11.2015

Kiitos kaikesta Vexi ♥


Maailman parhaasta hevosesta tuli tänään enkelihevonen. Kiitos kaikesta ja hyvää matkaa. 
16.5.1994-20.11.2015.

4.11.2015

Tässä se nyt on


Reilu kuukausi sitten oli meidän aika lopettaa Vexin ylläpitäminen. Se sai siirtyä täysin eläkkeelle. Vexi on terve ja iloinen, mutta 21-vuotias ei valitettavasti enää ole paras mahdollinen treenikaveri. Nyt sen tehtävänä on pitää hauskaa, eli syödä ja maastoilla.

Itse ratsastan tällähetkellä lähinnä Veeralla, sekä parilla lainahevosella. Yhdellä neljävuotiaalla tuli viimeviikolla startattua sen ekat kisat, ruusukkeen kera! Alan myös käymään ainakin toistaiseksi läheisen ratsastuskoulun tunneilla kerran viikkoon, lähinnä pitääkseni taitotasoa yllä. 

9.10.2015

Mitä meille kuuluu?

Blogi on ollut viimeaikoina taas aika jäissä, mutta nyt olisi luvassa pieni tilannekatsaus kuluneeseen kuukauteen, nykyhetkeen ja ehkä vähän tulevaankin. 

Koulukisat olivat ja menivät, niissä pärjäsimme ihan hyvin. Verkassa Vexi oli ihan villi, pukitteli ja jouduin koko ajan pidättelemään sitä, tai muuten oltaisiin jyrätty varmaan puoli maneesia. No, hyvä välillä näinkin päin. Koulukisojen jälkeen noin viikon päästä olimme tunnilla, jossa en saanut ratsastettua Vexiin tarpeeksi energiaa. Se liikkui jo hyvin eteen, mutta takajalat eivät olleet tarpeeksi terävinä.

Pari viikkoa sitten sovimme, että Vexin omistaja saa pitkästä aikaa ratsastaa sillä jokusen viikon. Viimeisenä päivänä ennen omistajan ratsastusputken alkamista kävin vielä maastossa, jossa Vexi päättikin alkaa riehumaan. Uukkareita tehtiin puimurin ja pelottavien multakasojen kohdalla, laukkapätkillä jaksoi vanha pukitellakkin ja roskikset olivat niin pelottavia, että laukasta piti tehdä parin metrin sivuhyppy. Vexi oli silti tosi kiva, ja viimeisellä laukkasuoralla mentiin varmaan kovempaa mitä olen ikinä Vexillä päässyt! Lenkiltä on muutama video, mutta äitini ei ihan osannut käyttää kameraani, joten tarkennus heittelee ties minne. Täytemateriaaliksi voisin muutamia pätkiä välillä tänne tunkea.

Vexiä en siis juuri nyt itse hoida, joten en itse en ole kauheasti tallilla pyörinyt. Pari kertaa viikkoon olen ratsastanut Veeralla ja pari päivää sitten pääsin Veeran omistajan toisen hevosen selkään. Sinänsä tämä pieni "tauko" tuli ihan hyvään paikkaan, sillä minulla oli juuri ensimmäinen koeviikko, joka loppui eilen. Siitäkin selvittiin, joskaan ei ihan niin hyvällä menestyksellä. Tämä jakso onkin ihan helppo, sillä pääsen kahtena päivänä jo kahdeltatoista. Ehtii siis tarvittaessa olemaan tallilla vähän kauemminkin. Koska ratsastan tällä hetkellä niin vähän, ei kerrottavaa ole kovin paljon, joten blogi saa olla erityisen epäaktiivinen nyt jonkin aikaa. Päivittelen tänne, jos satun jostain materiaalia saamaan, ja ehkä jaksaisin jonkin erikoispostauksenkin kirjoitella. 

12.9.2015

Malleina

Paljon kuvia! Reilu viikko sitten olin Vexin kanssa kävelyllä ja sain reitin maisemista heti vision ns. metsäsätäjäaiheisista kuvista. Ellu suostui kuvaajaksi ja näistä tuli ihan sairaan kivoja! Itse kuvasin myös, kun Ellu ja Veera pukeutuivat prinsessoiksi. Niitä kuvia saattaa joskus näkyä jossain. Huomenna onkin koulukisojen vuoro...




6.9.2015

Varjotallin viikonloppuleiri 28.-30.8.

Viime viikonloppuna pääsinkin muistelemaan vanhoja, nimittäin Varjon viikonloppuleirillä. Blogin vanhemmat lukijat saattavatkin muistaa, että kävin aiemmin tunneilla kyseisellä tallilla. Ratsastamisen siellä lopetin 2013 joulukuussa, eli lähes kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen en olekkaan paikalla valitettavasti käynyt. Tällä leirillä meitä oli vain yksi ryhmällinen, ja kuvaajan saimme vain lauantain ja sunnuntain estetunneille, mutta kerron kuitenkin lyhyesti myös muista tunneista.

Leiri alkoi perjantaina ja tavarat Ratsutuvalle vietyämme lähdimme tallille. Ensimmäinen ratsastustunti oli noin 2 tuntia pitkä. Sain tunnille suomenhevostamma Novan, jolla en ollutkaan ratsastanut koskaan aiemmin. Alkuverryttelyissä teimme joka kulmaan voltit. Nova oli vähän kuuro oikealle pohkeelle, jäykkä kyljistään ja kulki liian hitaasti, eikä siten käyttänyt takaosaansa tarpeeksi. Sain kuitenkin korjattua näitä ihan hyvin, ja aloitimmekin työskentelyn ravissa.

Ravissa teimme toiselle pitkälle sivulle voltin ja toiselle puomien väliin eri tehtäviä; käntisiirtymiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Nova oli hetken työstämisen jälkeen melko terävä, ja sain sen volteillakin kulkemaan paremmin. Peruutuksissa sillä on kuulemma välillä ollut ongelmia, mutta Nova peruuttikin hyvin suoraan. Muutimme lopuksi tehtävää siten, että voltti ja pitkä sivu, jolla voltti tehtiin, ratsastettiin laukassa. Ensimmäisellä laukkapätkällä Nova tuntui aivan kamalalta, takalalat olivat ainakin kilometrin päässä. Seuraavalla kerralla kevensin hieman istuntaa, ja heti meni paremmin.

Kävelimme hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen otimme muutamia hyppyjä yksittäiselle esteelle. Esteillä Novalla riitti ainakin lähestyessä vauhtia, mutta se tuli kuitenkin heti takaisin kun vähän pyysin. Aluksi este oli vain ristikko, mutta lopuksi se nousi aina metriin asti. Metrissä Nova meinasi hieman epäröidä, mutta pääsimme kuitenkin helposti yli.

Launantaina oli vuorossa ensin koulutunti, jolle sain Ekanan. Kuulin, että Ekana on kuulemma todella vaudikas, mutta kuitenkin ihan kiva hevonen. Jalustimia säätäessä se sähläsi koko ajan, mutta rauhoittui kun pääsi kävelemään eteen päin. Alkuraveissa ei mennyt ihan kamalan hyvin, sillä Ekana koitti juosta koko ajan pois alta ja oli todella jännittynyt. Sain sen kuitenkin ennen työskentelyn aloittamista rauhoittumaan vähän.

Ensimmäisenä tehtävänä oli tehdä lävistäjät ravissa ja päätyihin voltit. Olin ehtinyt ravaamaan harjoitusravissa pari askelta, jonka jälkeen tajusin, että olin istunut koko ajan selässä todella jännittyneenä - ei siis ihme jos hevonenkin on kireä! Rentouttamalla oman istuntani sain Ekanan liikkumaan huomattavasti paremmin. Sillä oli edelleen vauhtia, mutta sain ratsastettua muutaman todella hyvän pätkän. Laukkaa työstimme muuttamalla tehtävän ravivoltit laukkaympyröiksi. Molempiin suuntiin ensimmäisellä kerralla Ekana oli todella etupainoinen, mutta loput kerrat menivät jo paremmin.

Lopuksi teimme vielä pohkeenväistöjä käynnissä. Väistöt tehtiin sik-sak -väistöinä pitkällä sivulla. Ekana väisti yleensä ensimmäiset askeleet hyvin, mutta suuntaa vaihtaessa se kuumui ja jäi paikalleen polkemaan/pyörimään ympyrää. Kävelinkin sitten kentän ympäri löysin ohjin ja väistin vain normaalisti yhteen suuntaan kerrallaan. Lopuksi onnistuinkin tekemään jo muutaman väistön suuntaa muutaman askeleen välein vaihtaen. Loppuraveissa annoin vähän löysempää ohjaa ja Ekana kulkikin jo tosi kivasti.




Iltapäivällä pääsimmekin hyppäämään. Rakensimme kentälle kolmoissarjan, okserin ja laineen. Tunnilla menin isolla suomenhevostamma Stellalla. Jo alussa Stella vaikutti todella kivalta. Sen laukka oli todella iso ja se kuunteli hidastavia ja eteenpäin vieviä apuja hyvin. Vähän oli sisäpohje hakusessa, ja teinkin paljon voltteja ja ympyröitä.

Hyppäämisen aloitimme okserilla, josta tehtiin pysty. Pystylle paikat osuivat hyvin ja Stellan hyppy oli ihanan laakea! Parin hypyn jälkeen este nostettiin takaisin okseriksi, johon tulimme pari kertaa vähän liian lähelle enkä ihan päässyt hyppyyn mukaan. Hyppäsimme vielä laineen, ensimmäisen kerran lähestyin ravissa, jolloin Stella ei kunnioittanut estettä yhtään. Laukassa hypätessä sujui jo paremmin, mutta hypyt olivat edestä tosi matalia. (Siinä yhdessä täysin epäonnistuneessa kuvassa, joka tältä esteeltä löytyy, Stella näyttää ihan dinosaurukselta.)

Seuraavaksi hyppäsimme kolmoissarjan ensin ihan matalana, ja sen jälkeen vähän korotettuna. Sain laukan pidettynä aktivisena koko sarjan läpi, jolloin hypytkin onnistuivat. Lopuksi sarjasta otettiin keskimmäinen este pois ja tulimme kolmen askeleen suhteutettua, jonka jälkimmäistä osaa (puna-vihreä-valkoinen okseri) nostettiin vähitellen aina metriin saakka.

Sunnuntai aamuna aloitimme jälleen koulutunnilla. Matkalla tallille saimme tietää päivän hepat ja koulua meninkin taas Novalla, esteille sain Stellan. Aamutunnilla teimme kolmikaarista kiemurauraa. Ensin vain normaalisti läpi, jonka jälkeen keskimmäiseen kaarteeseen lisättiin voltti. Nova oli ihan ok, vähän olivat aluksi takajalat hukassa, mutta lopuksi meni oikein hyvin. Alkuun sain myös taivuttaa aika isoin avuin, mutta Nova herkistyi kyllä aika nopeasti.

Laukassa teimme pääty-ympyröitä, pitkät sivut ratsastettiin ravissa ja niille tehtiin myös kolmen askeleen käyntisiirtymät. Siirtymissä Nova oli todella terävä ja laukatkin nousivat ihan pienillä merkeillä. Ympyröillä se taipui hyvin lähes loppuun asti, mutta lopussa menetin sisäpohkeen ja Nova ottikin monesti raville ennen uraa. Sain tämän ongelman onneksi ratkaistua, ja loput ympyrät olivatkin parempia.




Iltapäivällä oli vielä viimeinen tunti, jolloin hyppäsimme rataa. Ensimmäisenä verryttelyesteenä toimi valko-kelta-musta pysty. Stella tuli ihan hyväsä laukassa ja paikat osuivat hyvin, samoin vihreälle okserille. Okserilla muistin ajatella vähän omaa istuntaanikin, enkä heittäitynyt niin rajusti koko kropalla satulan etukaaren yli, kuin mitä minulla on tapana tehdä. Portille oli hieman lyhyempi lähestyminen, mutta Stella onneksi suoristui nopeasti. Myös suhteutettu sujui ihan ok, välissä ei tarvinnut paljo tehdä ja se oli silti sopiva.

Verkkahyppyjen jälkeen aloimme ratsastaa rataa. Radalla oli paljon pitkiä teitä, joissa pystyi pyytämään ihan reilusti eteen, ja vain yksi tiukempi kurvi. Tulimme ensin pari kertaa radan noin 60-70cm korkuisena. Radat menivät omalta osaltani ihan hyvin, laukat vaihtuivat vasemmalle, muttei oikealle. Viimeiselle esteelle oikaisin vahingossa ja paikka jäi vähän turhan lähelle. Radan esteitä nostettiin hieman, ja korkeimmillaan ne olivat 90cm. Ensimmäiselle okserille tyrin paikan ihan huolella, mutta loppurata menikin paljon paremmin kuin edellinen. Muistin tehdä viimeiselle esteelle paljon huolellisemman tien, jolloin hyppykin onnistui. Lopuksi vihreöö okseria korotettiin, ja hyppäsimme sen 110cm korkuisena. Meiltä meinasi Stellan kanssa loppua vauhti kesken, mutta pääsimme puhtaasti yli ihan hyvällä ilmavaralla.


21.8.2015

Pitkästä aikaa esteitä

Moikka taas! Tiistaina oli vuoden eka koulupäivä, ja koulussa menikin vain pari tuntia. Sen jälkeen oli siis hyvin aikaa ennen tallille lähtöä. Luvassa oli estetunti yli kahden kuukauden hyppytauon jälkeen. Tarkoitus oli hypätä säännöllisemmin, mutta koulukisoihin treenaaminen jotenkin vain vei aikaa niin paljon ettei tuntia tullut järjestetyksi. Hypättiin tällä kertaa ihan pieniä esteitä, maksimissaan 50cm. Vexi menikin tällä kertaa tosi hyvin, kuski ei niinkään. Molemmilla oli kuitenkin hauskaa! Maanantaina käytiin myös Ellun ja Veeran kanssa maastossa ja matkalla käytin vähän kahlailemassa. Olin ihan yllättynyt kun Vexi meni veteen. Saan kuvia toivottavasti ensiviikon puolella. Pahoittelen postauksen kuvien huonolaatuisuutta, muokkasin ne eri ohjelmalla kuin yleensä, joten muokkaaminen ei sujunut ihan yhtä hyvin kuin yleensä.

Koulukisatkin siis olivat ja menivät, niistä minulla on materiaalia, mutta niin huonon radan jälkeen ei oikein ollut motivaatiota tulla raportoimaan blogin puolelle. Unohdin siis radan, ennen strattia odotellessa Vexi pääsi liian löysäksi ja täten tulos olikin 51.81%. En ollut rataan oikeastaan miltään osin tyytyväinen, mutta toivottavasti ensikerralla kisoissa menisi paremmin. Jos asiasta yrittää etsiä jotain positiivista, olen sentään edelleen jaetulla johtopaikalla seuramestaruuksissa.


Valmennuksen alussa Vexi oli todella jäykkä ja hidas. Tulimme pari kertaa puomit ravissa, mutta siitä ei tullut yhtään pitään, joten koitin ottaa hieman laukkaa alle, jos saisin sillä laukan parantumaan. Sen jälkeen yritin ristikkoa ravissa ja laukassa, meni heti paremmin! Tulimme vielä sarjan ja okserin pariin kertaan. Sarja mietitytti etukäteen, sillä ajattelin välin jäävän liian pitkäksi, mutta Vexi onneksi vertyikin ihan hyvin ja väli oli oikein hyvä. Vähän jouduin kaikille esteille vielä ihan loppuun asti pyytämään eteen, joka vaikutti hyppyihin hieman, koska en antanut Vexin tehdä itse omasta mielestään parasta ratkaisua.



Lopuksi tulimme pari kertaa rataa jossa oli pari pystyä, okseri ja sarja. Suunnanvaihtoja tuli, ja kaarteissa oli pakko kääntää ulkoavuilla, jotta hyppy onnistuisi. Vexi kuunteli kääntävät avut hyvin läpi ja vauhtikin oli ihan hyvä ensimmäisellä radalla. Loppuun se hieman hyytyi. Toisella radalla sain sarjan ratsastettua sujuvasti, mutta sen jälkeen kadotin rytmin eivätkä hypyt osuneet yhtään paikoilleen. Viimeinen rata oli kaikista kolmesta paras. Säilytin sujuvan laukan alusta loppuun enkä ennakoinut myötäämistä. Vexin alkoi herätä ja kun esteet olivat pieniä ja helppoja, tykkäsi sekin hommasta.

Koitan nyt saada taas hieman rutiinia hyppäämiseen, ettei isompia taukoja tulisi. Siirrymme nyt pysyvästi pienempiin esteisiin ja Vexi saa hypätä sen verran kuin itse haluaa ja pystyy. Kokonaan en halua jättää esteitä pois, sillä Vexi kuitenkin tykkää hyppäämisestä ja se on hyä lisä monipuoliseen liikuntaan. Nyt olen Ellua raahannut ympäri maastoja Veeran kanssa, muutamia pidempiäkin lenkkejä olisi tarkoitus vielä katsastaa. Sileällä pystytään toivottavasti treenailemaan entiseen malliin mahdollisimman pitkään.

12.7.2015

Treeniä koulukisoihin



Tänään sain Ellun taas kuvaamaan tallille meidän treenejä koulukisoihin. Mennään 9.8. seuramestaruuksissa K.N. Special, jonka lisäksi kisakalenteri täydentyi yksillä leikkimielisillä kisoilla, joissa ratsastan varmaankin saman radan. Eilen ja tänään harjoittelin itsenäisesti kyseisen kouluradan tehtäviä. Eilen keskityin niin paljon loiviin kiemurauriin, että jätin ne tänään kokonaan tekemättä. Tehtiin Vexille hieno kukkaletti ja ennen ratsastusta mentiin ottamaan pari kuvaa. Samalla tuli käveltyä alkukäynnit.



Kentällä aloitinkin heti ravailemaan. Vexi oli todella hidas pohkeelle ja koitin saada sitä paremmaksi siirtymillä. Verryttelyä en viitsinyt hirveästi pitkittää, jotta Vexi jaksaisi kunnolla työskennellä. Laukat nousi ihan okei ja nyt ei noussut esiin meidän uusinta ongelmaa: Vexi on viimeaikoina monesti ollut oikeaan kierrokseen kuuro ulkopohkeelle ja kääntyminen ympyröillä on tuottanut vaikeuksia. Itse vielä korostan tätä ongelmaa, sillä vanha paha tapani, sisäohjassa roikkuminen ja sillä kääntäminen, tulee erityisesti ilmi tällaisissa tilanteissa.







Pienten välikäyntien jälkeen aloitin työskentelyn. Raviohjelmaa tein pienissä pätkissä, ensin yhtä asiaa ja sitten toista. Aloitin sisäänratsastuksella ravissa. Vexi oli melko suora jo alkuun ja lähti pysähdyksestä hyvin liikkeelle. Seuraavaksi tein uralla voltteja, pysähdyksiä ja siirtymiä. Volteilla Vexi asettui ja taipu vähän liikaa sisään (eli käänsin sillä sisäohjalla...) mutta edellisen tehtävän vuoksi pysähdykset ja siirtymät olivat jo aika teräviä. Lopuksi tein vielä keskiraveja lävistäjillä. Alkuun ravi oli todella vaisua, mutta lopuksi sain jo iha hyviäkin pätkiä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että keskiravi jatkuisi loppuun saakka eikä hiipuisi kesken lävistäjän.

Laukkaohjelman tehtäviä en työstänyt niin paljon erillisissä pätkissä, vaan tein sen pari kertaa kokonaisuudessaan, jonka jälkeen otin vilä muutamia siirtymiä suoraan laukasta käyntiin. Tänään meni onneksi jo paremmin kuin eilen. Tuo radan yksi siirtymä on meille varmaan yksi kaikkein haastavimmista kohdista, joten se pääse nyt ahkeraan treeniin. Lopuksi kävelin vielä loppukäynnit ja otettiin hieno Team Veksaus -kuva.