Puoli vuotta Cassua

2015 joulukuussa olimme koeratsastaneet jo monen monta hevosta, joitain jo kaksi kertaa, mutta mikään ei vain ollut sopiva. Totesimme, että laitamme etsinnät tauolle loppuvuodeksi ja jatkamme tammikuussa, vaikka olimmekin alustavasti harkinneet lähtevämme Ypäjälle katsomaan muutamaa hevosta. Kaverimme totesi, että hän oli jo varannut tulevan viikonlopun reissua varten, ja niimpä 13.12. oli aika lähteä kokeilemaan jälleen lisää hevosia.

Ensimmäisessä paikassa oli kolme hevosta. Myyjän kertoessa niistä vähän, päätimme jättää yhden nuoren kokonaan kokeilematta. Seuraavaksi esiteltiin eräs tamma, ja sen jälkeen näimme ensimmäistä kertaa Cassun. Myyjän sanoin, "maailman kiltein hevonen, hyppää mitä vaan ja tuo ruusukkeen kotiin joka kisoista". Sain päättää, kumpaa kokeilisimme ensin, ja päädyin Cassuun. Se vakuutti minut jo käytävällä ollessaan. Kovin kaunis se ei ollut, mutta ihan tajuttoman kiltti. Myyjän ratsastaessa sitä, liikkui Cassu todella hienosti. Itse noustessani selkään tuntui se jo kävellessä tosi kivalta. Vähän laiska, mutta teki kaiken pyytämäni hyvin, niin vaihdot kuin isot esteetkin. Totesinkin, että tämä on ihan kuin Vexi!

Samana iltana sovimme, että tulemme pian kokeilemaan Cassua uudestaan. Valmentajamme aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiimme, ja koska mukanamme ollut asiantuntija oli itsekin ihastunut Cassuun, päätimme viedä sen ostotarkastukseen. Viikon ja yhden päivän päästä lähdimme jälleen matkaan, tällä kertaa Forssaan klinikalle ja traileri perässä. Minua ei ole varmaan ikinä jännittänyt niin paljon, kuin katsoessani taivutuskoetta. Viimeiseksi otimme vielä kuvat ja niiden ollessa puhtaat sain pukea Cassulle loimen päälle, nimet laitettiin papereihin ja matka kotiin alkoi!

Tuosta päivästä, 21.12.2015, alkaen meidän tarinamme voikin lukea blogista. En voi sanoa, että kaikki olisi mennyt aina hyvin. On ollut monia päiviä, jolloin Cassu ei ole tehnyt yhtään pyytämääni asiaa ja on vain tehnyt mieli luovuttaa. Monta kertaa kaikki energiani ratsastaessa kului siihen, että yritin vain saada sitä liikkumaan. Todella herkkää ajatuksen voimalla toimivaa hevosta en Cassusta tule koskaan saamaan, mutta olen jo puolen vuoden aikana saanut sitä herkistymään ihan älyttömän paljon.

 

Valmentajien kehut ovat aina piristäneet päivää. Viimeisimpänä viikonlopun CR-tunnilla valmentaja sanoi, että olemme menneet hurjasti eteenpäin. Estevalmentajan kanssa voimme jo suunnitella kisakalenteria ja jopa sitä, että talvella voisi tasoa alkaa nostamaan vähän!

Edelleen välillä on niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu toimivan ja mietin, miten ihmeessä tätä hevosta ratsastetaan. Kun taas Cassu hyppää isoja ratoja, kulkee kuin parempikin kouluhevonen tai viilettää maastossa kyttäämättä mitään, muistan, miksi tuon hevosen alunperin halusin - se vaan on maailman paras ♥