Cassu on ollut meillä jo kaksi viikkoa, ja siinä ajassa selässä on käynyt lähemmäs 20 satulaa, eikä mikään tunnu sopivan. Penkkejä on ollut testaamassa tuttuja kuin valmentajanikin, mutta kun mikään tänne asti kärrätyistä ei sopinut, päätimme tilata ensi maanantaille Satula.comin satula-auton. Heillä on mukanaan ainakin monta satulaa, josko sieltä löytyisi meille sopiva. Vähän harmittaa, kun motivaatiota ja sopiva hevonen treenaamiseen kyllä löytyisi, mutta satulan puute ei anna tähän mahdollisuuksia.
Tänään olikin sitten vähän normaalista poikkeavaa toimintaa kentällä... Cassu olikin liikutuksessa parin päivän vapaan jälkeen. Lainasimme lampaankarvasatulaa ja itse vuorauduin toppavarustukseen. Tänne eteläänkin tuli kamalat kelit, pakkasta -20 astetta ja lunta, kun taas joulun aikaan ilma oli ihan täydellinen! Suurimman kylmyyden sain pidettyä poissa vuorautumalla kahteen toppatakkiin ja paksuun housukerrokseen. Cassukin sai pukeutua kahteen vilttiin, jolloin se lampaankarvasatulan kanssa oli aika leveä ja liukaskin yhdistelmä, ja muutaman minuutin kuluttua tulikin todettua, että ei ehkä olisi kannattanut.
Kävelin ympyrällä ja Cassu alkoi kyttäämään jotain metsässä. Tässä vaiheessa se otti pari laukka-askelta paikallaan ja hyppi ihan vähän pystyyn. Seuraavalla kerralla se meni saman kohdan ohi ihan hyvin, mutta kun käänsin sen kulmasta pois, lähti se laukkaan tehden samalla isoja hyppyjä, ja kun se kentän päässä teki äkkikäännöksen, lensin minä maahan, ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen.
Cassu jäi onneksi parin metrin päähän seisomaan, sillä yrityksestä huolimatta en saanut pidettyä ohjia kädessä. Koska kentällä ei ole vielä aitoja, en viitsinyt ottaa turhaa riskiä sen suhteen, että Cassu olisi pelästynyt uudestaan ja se olisi lähtenyt juoksemaan esimerkiksi tielle. Päätinkin siis hoitaa liikutuksen juoksuttaen, jolloin Cassusta kuoriutuikin esiin sen todellinen luonne, ja se oli aika luumu, muutamia hyppyjä lukuunottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti