17.9.2016

Kuulumiset kolmen viikon jälkeen

 

Takana on jälleen parin viikon postaustauko, tällä kertaa aivan totaalisen materiaalipulan vuoksi. Itse olin viikon kipeänä, enkä päässyt selkään ollenkaan. Senkään jälkeen en ole saanut kuvaajaa mukaan tallille. Koulu ei päättänyt alkaa kovin rennosti ja ensimmäisen jakson puolivälin jälkeen edessä olikin muutama essee ja esitelmä. Tallilla ollessani olen siis halunnut vain keskittyä olennaiseen ja ratsastaa tehokkaasti, mutta nopeasti. Aikapulaa on onneksi helpottanut se, että Assia vuokraa kerran viikossa tunnollinen ja taitava junnu, joten aina kerran viikossa voi olla ihan kokonaan ajattelematta hevosia, sillä Assi ainakin hoidetaan ja ratsastetaan vuokraajan päivinä huolellisesti mistään tinkimättä (alkoi tänään vuokraajan päivän jälkeen ihan hävettämään kun suitset oli ristitetty, satulahuopa viimeisen päälle aseteltu ja harjapussikin oli järjestyksessä...).

Tänään Ellu pääsi kuitenkin pitkästä aikaa kuvaamaan, ja kyllä noista kuvistakin jo jotain kehitystä huomasi. Assi on tosiaan ollut meillä noin kolme viikkoa, joista rokotuslomien ja hieronnan takia ainakin viikko on ollut pelkkää lomailua. Noin kahden viikon treenin jälkeen olen saanut aikaan sen verran kehitystä, että muutkin sen huomaavat. Odotan innolla, mitä tulevat kuukaudet tulevat saamaan aikaan. Assi on onneksi ihan loistava kaveri treenata nuoren koulutusta, sillä se lähtee töihin aina positiivisella asenteella ja lisäksi se on paljon fiksumpi kuin moni aikuinenkaan hevonen.

Tänään tein jälleen töitä meidän peruskaavamme mukaan. Alkukäynnit voi nykyään kävellä jo puolipitkällä ohjalla, eikä Assi silti kaahota käynnissä menemään. Pyrin vaihtamaan tehtävää hommaa koko ajan, joten vapain ohjin kävelyä en kuitenkaan kauaa harrastanut, vaan keräilin pikku hiljaa ohjat ja tein paljon voltteja, kiemurauria ja suunnanmuutoksia. Assi oli jostain syystä alussa vähän hermostunut, mutta jaksoi onneksi keskittyä hyvin.

Ravi oli alkuun tosi jännittynyttä ja kiireistä, mutta pidätteet menivät onneksi läpi ja tekemällä paljon isoja ympyröitä alkoi Assi rentoutua vähän. Itse vain unohdan aina tuke ulko-ohjalla riittävästi, jolloin Assi ei kulje enää pyöreänä. Sen takia sainkin valmentajalta vinkin pitää kiinni satulan alla olevasta karvasta, näin en työnnä ulkokättä kohti suuta vaan käteni on vakaa ja Assin on miellyttävä tukeutua sille. Vaihtelin jälleen suuntaa jatkuvasti ja myön irrottelin etenkin vasemmalta paljon ylitaivuttamalla, sillä Assi roikkuu aina vasemmalla ohjalla, eikä tahdo keventyä millään. Väliin tein myös muutaman kiemurauran todella pienillä kaarilla käynnissä, niillä Assin saa keskittymään ja astumaan takajaloilla tosi hyvin.



Laukkaa työstin ympyröillä ja aina parin rauhallisen ympyrän jälkeen laukkasin pitkän sivun. Laukannostot olivat aika lennokkaita, mutta tekemällä jatkuvasti puolipidätteitä ja vähän liikuttelemalla kuolainta malttoi Assi hidastaa vähän. Kun sen saa takaisin ei myöskään tunnu jatkuvasti siltä, että se kaatuisi kyljelleen. Laukkaa minun täytyykin alkaa työstää nyt enemmän, jotta alkaessamme hypätä enemmän, säilyisi kontrolli radoillakin. 


Laukan jälkeen kävelin lyhyet välikäynnit, sillä Assi innostuu yleensä laukassa tosi paljon, ja laukan jälkeen tilanne kannattaakin nollata vaikka kävelemällä puoli kierrosta. Assin jälleen rentoutuessa käynnissä siirryin vielä raviin ja tein jälleen paljon ympyröitä. Assi päätti tänään jännätä maneesin ovea, sillä tehdessäni ympyrää meni se toisen puolikkaan ihan sairaan hyvin, mutta aina ovea ohittaessä piti sen vähän kyttäillä. Sain sen kuitenkin rentoutumaan menemällä paljon erikokoisia ympröitä oven edessä, jolloin sen piti keskittyä minuun niin paljon, ettei aikaa jäänyt pelleilylle. Loppuun tulikin muutama ihan superhyvä pätkä!




Loppukäyntejä en mennytkään tänään maneesissa, vaan lähdin taluttelemaan Assia pellolle ja kävimme samalla vähän tutustumassa uuteen paikkaan, jos uskatautuisimme pellolle ihan ratsastamaankin asti. Assi oli jälleen oma viisas itsensä eikä kytännyt tai säpsynyt mitään. Vähän piti olla kakara ja koittaa saako hikata päätä tai syödä ruohoa, mutta muuten meni hienosti ja saatiin taas hyvä kokemus vauvalle. On niin helppo edetä kohti uusia juttuja kun hevonen on niin utelias ja rohkea, se tekee ihan itse itselleen positiivisia kokemuksia - tykkään tästä hevosesta niin paljon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti