Meidän ensimmäiset kisat (Rusko 22.5.2016)

Tänään koitti vihdoin päivä, jota olin odottanut vähintään siitä päivästä lähtien, kun haimme Cassun kotiin - nimittäin meidän ensimmäiset yhteiset kisat! Kisat pidettiin kotitallillamme, joten ylimääräistä säätöä ei tullut kuljetuksesta tai vieraasta paikasta. Olin ajatellut pitää harjan auki, mutta innokkaat hevosenhoitajat tekivätkin hienot sykeröt. Aamulla minulla oli paljon aikaa ja radan kävelin moneen kertaan, suunnitellen tiet tarkkaan. Hyppäsimme siis 70cm ja 80cm.

Heti istuttuani Cassun selkään tunsin sen olevan vähän pörheänä. Verkassa se meni kuitenkin tosi hienosti, vauhtia oli juuri sopivasti. Aloitin hypyt pienillä ristikoilla, jonka jälkeen este nostettiin pystyksi. Paikat osuivat vähän lähelle, mutta Cassu hyppäsi kuitenkin tosi hyvin. Okserille tuli tuttuun tapaan isoja hyppyjä. Loppuajan kävelin ja herättelin Cassua aina välillä laukka- ja ravisiirtymillä. Cassu oli tosi hyvin kuulolla, ja alkoi jopa vähän laiskistua loppua kohden.

Maneesissa sai ennen rataa hypätä yhden esteen. Nostin laukan ja sain rauhallisen lähestymisen, ja sen jälkeen Cassussa syttyi todellinen kilpahevonen. Vauhti oli vielä siedettävää, mutta se kiihtyi pikku hiljaa. Tervehdin tuomaria nopeasti vauhdissa ja suuntasin ykköselle. Este meni hyvin, mutta kakkoselle oli suhteutettu väli ja koitin epätoivoisesti saada Cassua hidastamaan, mutta se oli ihan kuuro pidätteelle. Kakkosestä päästiin yli, mutta sen jälkeen ja kompastui innostuksissaan, lensin kaulalle ja Cassu päätti pukittaa, joten putosin maaneesin seinää päin. Radan jälkeen ärsytti niin paljon - tulen hyppäämään maahankaivettuja esteitä, jotka molemmat menevät kuin unissaan ja Cassu innostuu, mutta en osaa enää ratsastaa sitä tarpeeksi hyvin, joten matka päättyy kahden esteen jälkeen! Valmentajani onneksi tsemppasi minua ja antoi ohjeita seuraavaan luokkaan, joten sain itseni päättäväiseen tilaan ja päätin, että minä osaan ratsastaa hevostani sen verran, että pääsemme yhdestä radasta läpi.

Odottelimme seiskakympin loppuun, jonka jälkeen siirryin pikkuhiljaa verkkaamaan kasikymppiä varten. Verkassa en juurikaan tehnyt mitään, sillä tiesin, että verkassa Cassun väsyttäminen ei tulisi auttamaan. Otin vain pari hyppyä, joilla sain jo paremmin pidettyä ajatuksen ylöspäin. Verkasta siirryimme maneesille, jossa otin muutamia laukkapätkiä odotellessani omaa vuoroani. Verkkaesteelle tullessa Cassu oli edelleen ihan rauhallinen, mutta sen jälkeen en jäänyt pitämään tarpeeksi kiinni ja Cassu lähti taas pukin saattelemana omille teilleen. Meinasin tippua uudestaan, mutta sain Cassun onneksi pysäytettyä ja aloitimme radan.

Ykkösen jälkeen Cassu koitti lähteä juoksemaan, mutta reiluilla pidätteillä sein sen pysymään kasassa. Kakkosen jälkeen olin todella varuillani, mutta kaarre kolmoselle sujui jopa ihan siedettävästi. Ennen estetettä se kuitenkin lähti painamaan ja otin raville, sillä päätin, että me pääsemme radan läpi vaikka käynnissä, jos muuten kontrolli ei ole minulla. Kolmosen jälkeen nostin laukan ja pystyin luottamaan Cassuun jo vähän enemmän. Neloselle meinasi tulla tosi iso hyppy, mutta sain laukan lyhennettyä siten, että pääsimme lähemmäs ja hyppy oli hyvä. Vitoselle olin suunnitellut pitkän tien, sillä kurvi oli aika tiukka, mutten jaksanut jäädä haahuilemaan, joten tein vähän tiukemman käännöksen. Kutosen jälkeen Cassu meinasi taas lähteä viemään ja laukka kasvoikin vähän liian isoksi, mutta selvisimme hengissä kutosen kanssa linjalla olleesta seiskasta, sekä sen jälkeisestä kurvista hengissä. 

Kasin pääsimme puhtaasti ja sitten alkoikin uusinta. Tässä vaiheessa päätin, että kaikki tai ei mitään ja alkoi kääntäminen. Pääsin hyvin oikaisemaan parissa paikassa, mutta vauhtia en viitsinyt alkaa antamaan yhtään lisää. Tiukka kurvi ysille tuntui tosi isolle tielle, sillä Cassu kääntyi niin hyvin. Kympille nipistin myös vähän tiestä. 11-12 -linja oli sama kuin 6-7 ja tällä kertaa Cassu teki ihan saman kuin viimeksi, nimittäin lähti kiihdyttämään. Näin paikan kahdelletoista jäävän todella kauas ja meinasin jo, että tästä ei enää selvitä. Kontrolli kuitenkin säilyi, joskaan en ison hypyn takia päässyt kääntämään ihan niin tiukasti kuin olin suunnitellut. Matkalla kolmelletosita oli pitkä suora ja päädyinkin pyytämään ihan vähän isompaa laukkaa. Viimeinen este meni puhtaasti ylös ja fiilis oli niin huippu! Olin oikeasti ratsastanut koko radan ja tehnyt ratkaisuja, en vain roikkunut epätoivoisesti Cassun kyydissä sen riekkuessa ympäri maneesia. 

Radan jälkeen menin pihalle ja katselin maneesin ovesta jäljellä olevien ratsukoiden ratoja ja nesteytin itseäni. Luokan loputtua tulikin päivän iloisin yllätys, kun sijoituimme viidensiksi ja meidät kutsuttiin palkintojenjakoon! Palkintojenjaossa Cassu käyttäytyi oikein mallikkaasti, vaikka vähän ruusuke olikin jännä. Saatiin myös paljon kehuja tuomarilta, sillä Cassu oli hänen mielestään todella kaunis heppa. Enää oli jäljellä kunniakierros, ja siinä Cassu päättikin alkaa pelleilemään :D Ensin se peruutti varmaan puoli maneesia ja hyppi paikallaan ja vasta sen jälkeen se syöksyi muiden perään. Pihalla otimme vielä muutamat ruusukekuvat ja sitten Cassu pääsi ansaitusti syömään päiväheiniään.